Ensimmäiset sävelet ovat kajahtaneet ilmoille suomalaisesta soitinkeksinnöstä, jonka idea kiehtoi aikoinaan jopa itseään Leonardo da Vinciä.

Suomalaisen  soitinrakentajan Jukka Ollikan luomuksessa yhdistyvät historiallisten instrumenttien ja nykyteknologian ideat. Barokin aikana rakennettiin cembaloita, jotka kuulostivat viululta tai jättikokoiselta luutulta. Lukuisat tekniset ongelmat tekivät soittimista hankalakäyttöisiä ja ne jäivät pian pois käytöstä. Ratkaisut teknisiin ongelmiin löytyivät vasta nykyteknologiasta.

Ollikan rakennustiimiin kuuluneet Lauri Porra (Stratovarius) ja Jonte Knif loivat ensin soittimen äänimaailman, jonka jälkeen syntyi virtuaalisoittimen tietokonemalli teollisuusinsinööri Peter Jokisen avulla. Joitakin soittimen osia on valmistettu 3D-tulostimen avulla. Varsinainen rakennustyö tehtiin Ollikan Prahan pajassa. Rakennusprojektin aikana Ollikka joutui opettelemaan mm. metallien valamista sekä punomaan kieliä ja rakentamaan näihin tarvittavia koneita ja laitteistoa.

atUuden instrumentin erikoisuus on siinä, että se pystyy tuottamaan koskettimiston avulla sekä viulun jatkuvaa ääntä että luuttumaista näppäilyä. Soitin ei ole kopio mistään jo olemassa olevasta historiallisesta soittokoneesta, vaan se kätkee sisäänsä joukon uusia mekanismeja ja teknisiä ratkaisuja, jotka samalla kehittävät myös soitinrakennusalaa.

Uudelle soittimella ei vielä ole nimeä, mutta nimenantokilpailu on parhaillaan käynnissä festivaalin kotisivuilla brq.fi.