Brasilialaisen sademetsän latvustossa käy kuhina, mutta maanpinnan tasolta ei näy mitään. Puihin kiinnitettyihin diginauhureihin sen sijaan tallentuu lintujen ääniä. Jos jonkin lajin laulua kuuluu nauhalta, vähintään yhden yksilön voidaan olettaa olleen paikalla. Jos laulua ei kuulu, lajin yksilöitä ei ollut paikalla – tai ne olivat hiljaa.

– Pelkkä paikalla tai poissa -tyyppinen tieto ei kuitenkaan kerro vielä juuri mitään esimerkiksi populaation koosta, rakenteesta tai yksilöiden liikkeistä, sanoo Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnassa väitöskirjaansa valmisteleva Ulisses Camargo.

Äskettäin käynnistynyt suomalais-brasilialainen projekti haluaa uuttaa valtaisasta äänitallennemäärästä enemmän tietoa. Uusia kenttätutkimustapoja, tieteellistä laskentaa ja tilastollisia menetelmiä käyttämällä päästään entistä paremmin kartoittamaan tropiikin monimuotoisuutta.

Äänitallenteet automaattisesti läpi

– Ensimmäisenä tavoitteenamme on luoda algoritmi, joka pystyy käymään automatisoidusti läpi kymmenien tuhansien tuntien nauhoitusmateriaalin. Algoritmin tulisi pystyä määrittämään kulloinkin äänessä olevat lajit ja lisäksi sen, kuinka luotettavasti laji on tunnistettu, sanoo professori Otso Ovaskainen biotieteiden laitokselta.

Seuraavaksi diginauhureiden verkostoa käytetään selvittämään, mitkä tekijät vaikuttavat lajien ja lajiyhteisöjen kantojen vaihteluun. Tutkijat haluavat tietää esimerkiksi sen, miten luonnonmetsien ja käsiteltyjen metsien lajiyhteisöt eroavat toisistaan tai miten joen läheisyys vaikuttaa eri lajien populaatiotiheyksiin.

Ohjelmisto muokattavissa muillekin

Lajintunnistuksessa tarvittavan ohjelmiston kehittäminen on jo alkanut Ovaskaisen ryhmässä. Pohjana ovat aiemmin kehitetyt, DNA-sekvensointiin perustuvat molekulaarisen lajintunnistuksen algoritmit. Ohjelmisto on tarkoitus rakentaa niin, että sitä voidaan myöhemmin käyttää muillekin ääntelyn avulla tunnistettavissa oleville eläimille, kuten vaikkapa sammakoille.

Digitaalisten ääninauhureiden verkostojen lisäksi projektin brasilialaiset yhteistyökumppanit hyödyntävät esimerkiksi pieniä GPS-lähettimiä, joiden avulla voidaan seurata suurten lintujen ja nisäkkäiden liikkeitä. Mehiläisten ja muiden pienempien eliöiden liikkeitä seurataan harmonisen tutkan avulla.